Kaivan Varjakansaaressa esiin kaksi pinkkiä, lapsuushuoneeni ikkunoissa riippunutta Maija IsolanAnanas -verhoa.
Asettelen ne lattialle suuren ikkunan eteen peräkkäin kuin virtaava joki.
Kannan nurkasta tummanvihreän tuolin ja asetan sen siten, että selkämys on ikkunaan päin.
Löydän toisesta huoneesta samanlaisen tuolin. Asetan sen verhojen toiseen päähän.
Sitten haen vanhan metrinmitan, jonka olin aikoinaan saanut valmistujaislahjaksi ja laitan sen ikkunaa lähellä olevan tuolin päälle lepäämään.
Opettajuuden uusi kuva on syntynyt. Se, mitä pinkki installaatio ilmentää, on katsojan silmissä. Vuorovaikutus voi alkaa!
Se voi olla lempeää silmiin katsomista, hymyilyä, pientä liikettä tai yksittäisiä sanoja.
Kuka istahtaa ensin tuoliin?
Luovan tarkastelutavan avulla aikuisen on mahdollista leikkiä ja selittää työnkuvaansa uusiksi. Löytää jotain kiinnostavaa ja inspiroivaa, joka auttaa pysymään asian äärellä. Opettajat niin kuin eivät muutkaan ammattien edustajat ole harmaata massaa vaan jokainen yksilönä tekemässä yhteiskunnallisesti tärkeää työtä. Oppimassa samalla elämästä ja itsestään. Se on välttämätön, elämänmittainen prosessi.
Opettajuuteen voi mahtua monenlaista: Elämän Kenkiä ja Luovia Askeleita, Idis & Normis -metsätonttuja ja Kaltion henkilökuvia Luovuuden Puun juurella.
Diminuendo ja Ei saa kiusata –tanssiteoksia vahvojen naisten Voimapuina. Unohtamatta esteetöntä yhteisöä Kalevan sivuilla tai Muistojen Polkua Ylikiimingissä Tervastiiman aikaan.
Voi tapahtua vaikka mitä!
Ei tarvitse tietää, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Tärkeintä on tämä hetki. Se hetki, jolloin arkinen olemus opettajana alkaa kallistua kohti luovaa ja vapaata suuntaa, on maaginen. Se on kirjoittajalleen jotakin niin tärkeää, ettei sitä voi oikein edes selittää. Silloin siirtyy toiseen maailmaan, jossa voi olla täysin oma itsensä. Löytyy se Merja, joksi on alun perin syntynyt, iloisena ja tuntevana.
Merkittävänä apuna tässä itsensä löytämisen tiellä ovat olleet jo pitkään Luovat Askeleet eli Pauliina, Päivi ja Johanna, joille ei tarvitse selittää vaan yhteisymmärrys jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi. https://www.facebook.com/Luovat-askeleet-137971380150708/
ELÄMÄN KENGÄT on ikäihmisten ja nuorten muistojen pohjalta tehty elämänmakuinen ja moniaistinen tanssiteos. Ydinviestinä on kuinka jokaisten kenkien ja niillä kulkijan tarina on arvokas. Esiin tulevat elämän käännekohdat lapsuuden variksensaappaista nuoruuden tennaritansseihin,kumppanin valintaan sekä työnteon moninaisuudesta aina tähän hetkeen asti. Esityksessä liike, teksti ja äänimaailma yhdistyvät kokonaisuudeksi, jonka visuaalisena elementtinä kengät toimivat.
Esitys on toteutettu mm. hoivalaitoksissa, galleria-tilassa, työväentalolla sekä koulussa. Esitys on valmistunut vuonna 2017.
Merja Männikkö ja Henna-Maria Hanhineva ovat tehneet yhteistyötä vuodesta 2010 ikäihmisten kulttuuripalvelujen toimijoina ja kehittäjinä Oulun seudulla.
Elämän kengät –työskentely pohjautuu heidän kehittämäänsä Luovuuden Puu –konseptiin, joka sai Audiovisuaalisen kulttuurin kehittämiskeskuksen Creademo-valtionavustuksen vuonna 2012. Konsepti pitää sisällään Muistelupuu -luovat tuokiot, Voimapuu -toiminnalliset työnohjaukset ja Muistojen Päivä -tapahtuman.
Konseptin ytimessä on ajatus: Luovuus on meissä kaikissa.
Elämän Kengistä sanottua
”Tanssi oli ihmeellistä kuin runonlausuntaa. Tulee asia esille, niin kaunista.”
”Mun Elämänilon kengät tanssivat valssia!
”Suoda ikäihmisille pieni ilo, Elämän Kengät suuri ilo.” (työntekijä)
”Tulkaa toistekin.” Ylikiimingin Päivöläkoti
”Kaunis esitys. Siinä oli koko elämä. Ei loukannut ketään.” Oulunsalon Salonkartanon palvelukeskus
”Lompsutella eteenpäin, kovaäänisesti!” ”Kengät katsovat meitä!” Tiernan koulun Leinonpuiston yksikkö
”Kiitos käynnistä, teitte ison vaikutuksen.” Hirsikartano, Pudasjärvi
”Kiitos, vastaanotto oli mitä lämpimin.” Merja Männikkö
Elämän Kengät -teokseen tilaamiseen liittyvät käytännöt
Toteutus: -Esitys ja yleisökeskustelu – kesto n. 50 minuuttia TAI
-Esitys, yleisökeskustelu ja yhteiset tanssit – kesto n. 80 minuuttia
Kesto: Esitys 35 minuuttia, yleisökeskustelu 15 minuuttia ja
tanssit 30 minuuttia
Toteutus: Esiintyjinä, keskustelun ja tanssin ohjaajina: Henna-Maria Hanhineva ja Merja Männikkö. Esityksen dramaturgia: Annina Rokka. Äänimaailma: Otto Ahlroos
Esityksen tarinat on kerätty Tuiran Palvelukeskuksen asukkailta ja Tiernan koulun, Leinonpuiston yksikön oppilailta.
Ajankohta: Oulun alueella arkisin klo: 15 jälkeen, kauempana viikonloppuisin. Ajankohtaa suunniteltaessa tilaajan toiveet huomioon.
Kohderyhmä: Esitys soveltuu eri ikäisille kokijoille, 8 -vuotiaasta eteenpäin. Erityisen hyvä, jos yleisössä on eri-ikäisiä.
Tila: Esitys voidaan toteuttaa tilaajatahon toivomassa paikassa. Esitys tarvitsee tilaa n. 4 x 5 metriä.
Muita tietoja: Esitys on suunniteltu kiertämään erilaisissa yhteisöissä, joten se on helppo ja nopea rakentaa sekä purkaa.
Yhteiset tanssit on osallistava huipennus esitykselle. Yleisö pääsee valitsemaan itselleen mieleiset kengät, jotka käsissä tanssitettuina johdattavat liikkeeseen. Lempeästi ohjatun luovan tanssin ja pienen leikittelyn kautta tila avautuu myös paritanssille. Musiikkina on esityksestä tuttuja kappaleita, swingiä ja valssia. Musiikki voidaan räätälöidä myös vuodenaikaan sopivaksi.
Henna-Maria Hanhineva asuu nykyään Turussa, joten tämä tulee ottaa huomioon esitystilausta tehtäessä.
Elämän Kenkiä esitetty tähän mennessä 13 kertaa
-Oulun Päivien yhteydessä esityskierroksena:
Tuiran palvelukeskus
Salonkartanon palvelukeskus, Oulunsalo
Lassintalon hoiva, Oulu
Päivöläkoti, Ylikiiminki
Jaarankartano, Palvelukoti Helmiina ja Dementiakoti Harjula, Kiiminki
Toukokuun tiiviin harjoitusprosessin aikana olimme sopineet Elämän Kenkien osallistumisesta Voimala 1889:n Avajaisiin Vapun päivänä.
Ihmisiä oli kovasti liikkeellä, myöskin saunatilassa, jossa valmistauduimme demoesitykseen. Kenkäkasa odotti esityksen alkamista salin puolella, lavan keskellä.
Kun saavuimme rauhallisesti paikalle, aloimme purkaa kenkäkasaa ja esitellä erilaisia kenkiä yleisölle. Kengät muodostivat ympärillemme piirin. Tanssi sai alkaa.
Musiikki avaruudesta alkoi soida, kun asetin kengän Henna-Marian pään päälle. Hidas pyörintä vei meitä kohti tilannetta, jossa kaikki kengät päätyvät Henna-Marialle kenkäveistokseksi.
Lopulta kenkien oli aika purkautua ja tulla ilmoille ikäihmisten muistoina.
“Aikuudessa sitä alkaa ajatella yleensä maailmaa, ei pelkästään itteä ja omaa kotia.”
Yleisö oli ihanalla tavalla mukana kuuntelevana ja vastaanottavaisena. Suurkiitos Voimalan upealle väelle ja puitteille!
Jälkeen päin saimme kuulla palautteena:
“Se oli harmooninen esitys.”
“herkkä ja hieno esitys”
“Harvoin näkee kenkiä liikuteltavan noin ihastuttavalla tavalla.”
Toisella demokerralla keskityttiin ikävaiheisiin nuoruus ja aikuisuus. Monot, lapikkaat, valkoiset tennarit, miesten mustat kengät ja naisten avokkaat alkoivat keskustella Tuiran palvelukeskuksen asukkaiden kanssa.
Rippikoulu on tytön ja pojan etappi. Ihastusta on ilmassa! Tapahtumat tuntuivat yleisöstä todellisilta. Varsinkin kun siirryttiin nuoruudenaikaisiin tanssimuistoihin.
“Olihan se onni, jos tansseissa hyvä viejä tuli hakemaan!”
“Vanhempi sisaruksista opetti nuoremmilleen tanssiaskeleita.”
“Lauantaitanssit – koko talo tärisi!”
Kutsuimme asukkaita myös yhteiseen tanssiin. Kun musiikki alkoi soida, lähes kaikki olivat lattialla kuin nuoret tytöt ja pojat. Siinä meillä vierähti pari tuntia yhdessä. Ikimuistoisia hetkiä!
Lopuksi saimme kauniin yhteenvedon eräältä asukkaalta:
“Tanssi oli ihmeellistä. Kuin runonlausuntaa. Asia tulee sieltä läpi.
Sain Kaltiolta – Pohjoisen kulttuurilehdeltä tehtäväksi kirjoittaa vuoden 2017 ensimmäiseen numeroon artikkelin:
RAKASTETUN KALEVALA KORUN TARINA 80 VUOTTA – Rohkea. Ajassa. Aito -juhlanäyttelykiertue lähti liikkeelle Oulusta.
Alla katkelma korusuunnittelija Kirsti Doukasin haastattelusta:
” Näyttelyssä esillä oleva Naisen ääni – teemakoru on Kirsti Doukasin suunnittelema kaulariipus, joka juhlisti Suomen naisten äänioikeuden 100-vuotisjuhlavuotta vuonna 2006. Suuri yhteiskunnallinen teema vaati korusuunnittelijalta paljon taustatyötä ja oli kaiken kaikkiaan prosessina haastava. ”Miltä äänioikeus oikein näyttää?” Doukas kertoi miettineensä ja päätyi lopulta ajatukseen, ettei kukaan voi yksinään saada äänioikeutta aikaan.
Niin alkoi syntyä korun pitsimäinen kukka-aihe, joka ei kestäisi yksinään vaan tarvitsi ympärilleen yhdistävän verkon. Doukas kertoi ihmisten näkevän Naisen ääni -korussa ilotulituksen tai voikukan hahtuvapallon. ”Kun siihen puhaltaa, lähtee siementen mukana maailmalle tärkeä viesti”, Doukas maalaili.”
Kalevala Koruja myös ikäihmisillä
Tuiran palvelukeskuksen ikänaisilla on monilla Kalevala Koruja: riipuksia, sormuksia ja korvakoruja. Korut herättivät keskustelua ja seuraavia toteamuksia:
“Kauneus ilahduttaa. Hukkaan menneiden korujen löytyminen vuosien jälkeen myös ilahduttaa.”
“Kaikilla ei ole ollut koruja. On ollut lainassa sisaren koru vuosikymmeniä.”
“Tavaran arvo ei ole niin tärkeä vaan siihen liittyvä muisto.”
“Naisen äänen rinnalla on miehen ääni.”
“Ihastukselta 18-vuotiaana saatu koru on jäänyt naisen mieleen.”
“Mies osti vaimolleen koruja. Mies halusi ostaa kadonneen vihkisormuksen tilalle uuden.”
Yhteistyö Leinonpuiston väen kanssa alkoi sujua heti ensi tapaamisestamme. Tulevaisuuden Kenkien ”tuunaaminen” sopi heidän iltapäiväänsä kuvataidekerhon yhteyteen torstaisin. Aloitimme yhteistyön istumalla pöydän ääreen ja esittäytymällä toisillemme.
Vein ensimmäiselle kerralle neljät kengät mukanani. Keltaiset tennarit löysivät heti tuunaajansa, samoin valkoiset tyttöjen korkosandaalit. Ne olivat sopivan kokoiset heidän jalkaansakin!
Valkoiset naisten saapikkaat alkoivat kiehtoa ja löytää yhtymäkohtia Suomi 100 -juhlavuoteen. Sinivalkoinen on valttia! Sovittiin, että seuraavalle kerralle saa tuoda myös omia kenkiä.
Tarkoitus on, että kenkien muokkaamisessa käyttäisimme kierrätysmateriaaleja. Henna – Maria toi mukanaan tällaista materiaalia toiselle kerralle. Myös Leinonpuiston väeltä löytyi mukavaa materiaalia työstettäväksi.
Jotakuta kiinnostivat ilmapallot, toista höyhenet ja kimalteet. Tuunaaminen alkoi suunnitelmapiirroksella, jossa määrittyi käytettävä värimaailma jne. Tärkeää on, että jokainen tuunaaja saa itse tehdä juuri sellaiset kengät kuin haluaa. Kuumaliimapyssyn kanssa aikuiset voivat auttaa, mutta muuten ollaan herkällä korvalla kenkien suhteen.
Kolmannella kerralla Tulevaisuuden kengät olivat jo muotoutuneet melkein valmiiksi. Pyöreän pöydän ääressä mietittiin niille nimiä ja mitä niillä voi tehdä. Entiset keltaiset tennarit saivat tekijältään nimeksi ”Koko”. Kokot jalassa voi ”tassutella, mennä nurin päin, levätä ja pötköttää. Kokoja voi soittaa kuin kitaraa ja samalla laulaa.
”Tyttöjen korkosandaalit saivat kummatkin oman nimensä: ”Antti & Maire”. Niillä voi hypätä ilmaan ja kopsutella menemään. Keltaiset balleriinat saivat nimekseen ”Tyttökengät”, joilla voi kovaäänisesti ensin lompsahtaa alas ja sitten jatkaa matkaansa eteenpäin. Siniset tennarit muuttuivat ”Ilmapallokengiksi”, joilla voi lentää!
Siniset tennarit muuttuivat ”Ilmapallokengiksi”, joilla voi lentää!
Valkoiset Suomi 100 -saapikkaat syntyivät ryhmän kesken yhteistyössä. Niihin liittyy ajatus: ”Suomi on vapaa maa.” Samoin keltaisista naisten avokkaista, joiden tuunaamista Henna-Mariakin oli aloittelemassa, alkoi muodostua kauniin punaiset, pehmeät veistoskengät. Niille ei ole vielä annettu nimeä.
Neljännellä kerralla ehdimme myös liikkua yhdessä. Lähdimme suomalaisten ketjutanssien maailmaan, jossa ensin liikuttiin piirissä, tehtiin portti ja porttikäytävä, mentiin tukkiin ja purkauduttiin sieltä pois.
Sen jälkeen alkoi löytyä myös omaa liikettä. Mitä voisinkaan tehdä käsilläni tai jaloillani? Muu ryhmä halusi myös kokeilla toisen liikettä. Ilo ja tyytyväisyys paistoi kasvoiltamme. Tähän palataan uudestaan!
Tällä erää viimeisellä kerralla Leinonpuiston väki lähtee vierailulle Tuiran palvelukeskuksen ikäihmisten luo. Viemme sinne näyttelyyn Tulevaisuuden Kenkiä, jotka asettuvat ikäihmisten kenkien rinnalle. Lisäksi liikumme yhdessä ja nautimme tarjoilusta.
Yhdessä on hyvä olla. Niinhän erään laulun sanatkin alkavat.
Elämän Kengät -työskentelyä Oulun Tiernan koulun Leinonpuiston yksikössä helmi –maaliskuussa 2017
Mukana: viisi Leinonpuiston yksikön 8. – 9. luokan oppilasta, opettaja ja kaksi ohjaajaa
Vastuuohjaaja: Merja, vierailevat ohjaajat Henna-Maria ja Annina
Kaikki alkaa kehoon menemisestä. Joku meistä ohjaa lempeästi ja herättelee kehon harjoitukseen. Musiikki soi taustalla, luo atmosfääriä tilaan. Erilaiset kengät ovat rivissä sohvilla odottaen mukaan pääsyä. Tuirassa sijaitsevan harjoitustilamme ikkunat tarjoavat alkuvuoden valoa harjoituksiin. On kiva leikkiä varjolla, joka kiertää huoneessa seinältä toiselle harjoitusten edetessä.
Improvisaatio on tärkeä tapa löytää uutta. Naisten avokkaat puhuttelevat meitä. Ne siirtyvät naiselta toiselle mitä eriskummallisimpia reittejä. Keskittyminen yhteen kenkään kerrallaan on selkeää ja tavoiteltavaa. Yksikään kenkä ei putoa vaan jatkaa matkaansa lopulta läpinäkyvään ruskeaan säkkiin. Jos kenkä putoaisi, se ei olisi katastrofi vaan tarkoitettu tapahtumaan.
Kaksi naista muodostavat keskenään liikkuvan kenkäpatsaan, jossa erilaiset kengät risteilevät, tipahtavat melkein lattialle tai löytävät yhteen. Kengät ovat kuin erilaiset naiset yhdessä.
Jos asettaa jalkaansa kengän, joka ei tunnu omalta, voi oppia uutta. Voiko omaan tapaan olla nainen tulla muutos? Pohdin, ovatko korkokengät vain kulissia? Vai tarvitaanko korkoja korostamaan naiseutta ja sitä kautta elämästä nauttimista? Paljain jaloin olen oma itseni, mutta tarvitsen myös suojaa kengistä.
Koska olen pitkä ihminen, on minulle ollut aina luontevampaa valita matalat kengät. En oikein osaa kävellä korkeilla koroilla. Sain äidiltäni ruskeat avokkaat, joiden en uskonut sopivan jalkaani, mutta toisin kävi: ne olivat minulle juuri sopivat. Siitäpä vain korkokengillä kävelyä opettelemaan!
Joku on todennut viisaasti, että hyvät asiat tapahtuvat hitaasti. Sitä täytyy vain malttaa pysähtyä kaiken innokkuuden ja palavan tekemisen keskellä.
Elämän Kengät –harjoitusten välillä mieleeni on nousut ajatus:
”kauneus on syvä asia”. Siihen liittyy ajatus, miten otan maailman vastaan.
Kokoonnuimme tuttuun Tuiran palvelukeskuksen kirjastohuoneeseen. Melkein kaikki ryhmäläiset pääsivät paikalle. Hennan kanssa järjestelimme rekvisiitan paikoilleen. Rauha laskeutui tekemiseen. Meillä oli vastassamme lämmin ja ymmärtäväinen ikäihmisistä koostuva yleisö, jolta kaipasimme kommentteja siitä, olemmeko oikealla tiellä.
Elämän Kenkien ensimmäiset kymmenen minuuttia alkoivat aamutossujen tassuttelulla. Siirryttiin nykypäivästä lapsuusaikoihin ja kokemuksiin siellä.
Äidin ja lapsen suhdetta on tärkeä käsitellä. Kengät keskustelevat, mutta myöskin ikäihmisten muistot puheena ja liikekielenä. Kyseessä ei ole pelkästään esityksen alku vaan syvä tutkielma elämän kulusta Suomen itsenäisyyden alkuvuosikymmenien ihmisten ajatuksista ja valinnoista.
Keskiössä on eletty elämä, joka ansaitsee tulla esiin.
Aplodien jälkeen alkoi keskustelu. Demoesitys oli tuntunut yleisöstä tutulta. Yleisö totesi, että lapsuusaika oli ollut köyhää aikaa, jolloin ei ollut paljon vaatteita kaupoissa. Ne piti tehdä itse. Äidin tekemä takki oli uusi joka tapauksessa, vaikka se oli yhdistelmä kahdesta eri vaatekappaleesta.
Variksenjalat herättivät paljon keskustelua. Niiden oikea nimitys oli variksensaappaat, jotka syntyivät, kun lapsena käveltiin avojaloin rantaan ongelle. Lika tarttui jalkoihin savisesta maasta sateen jälkeen.
Saunassa jalkoja ei kuitenkaan pesty juuriharjalla vaan pehmeämmällä harjalla. Juuriharjalla jalkojen pesun ajattelukin jo koski ikäihmisen mieltä. Yhdessä pohdittiin myös opettajan ajattelemattomuutta, kun hän vei avojalkaiset oppilaansa metsään, vaikka maassa oli jo kuuraa.
Kaikilla ikäihmisillä ei ole kokemusta variksensaappaista. Kyse on varmaankin kaupunkilaislapsista, jotka kesäisin ovat kulkeneet tennareilla katuja pitkin. Erästä ryhmäläistä kosketti pienen lapsen kenkien jälleen näkeminen esityksessä. Se tuntui niin tutulta ja elähdyttävältäkin.
Entisaikaan kaikessa on täytynyt säästää. Niin kengissäkin. Kun sunnuntaisin mentiin kirkkoon, kuljettiin alkumatka avojaloin, mutta kirkkoa lähestyttäessä laitettiin kengät jalkaan.
Mietin, onkohan sellaistakaan käytäntöä enää olemassa kuin kouluvaatteiden vaihtaminen arkivaatteisiin. Eli silloin säästettiin kouluvaatteita ja laitettiin huonommat kamppeet päälle kotona. Niin minä olen kolmilapsisessa perheessä tehnyt.
Elämän käännekohtia tutkiva, ikäihmisten ja nuorten yhteisöistä ammentava taideprojekti
Elämän Kengissä tarkastellaan oululaisten ikäihmisten elettyä elämää muistellen heidän kanssaan merkittäviä tapahtumia ja käännekohtia erilaisten kenkäparien, niistä syntyvän liikkeen sekä kengistä otettujen kuvien innoittamina.
Tärkeänä tavoitteena on ikäihmisten elämänkokemusten näkyväksi tekeminen tämän päivän Suomessa. Taidetyöskentely tarjoaa heille mielekästä tekemistä, antaa äänen yhteisönsä jäsenille ja vähentää yksinäisyyden tunnetta.
Taideprojekti mahdollistaa myös ikäihmisten ja nuorten kohtaamisen, heidän oman elämänpolkunsa tarkastelun ja siitä kertomisen. Samalla viestitään, kuinka jokaisten kenkien ja niillä kulkijan tarina on arvokas.
Kenkien ja niiden herättämien muistojen kautta erilaiset tunteet voivat tulla konkreettisemmiksi kuten ilo, suru, kaipaus ja välittäminen. Ikäihmisten ja nuorten kohtaamisissa mahdollistuu myös muistojen ja kokemusten siirtyminen sukupolvelta toiselle.
Nuorten kohdalla tavoitteena on vahvistaa heidän itsetuntoaan ja minäpystyvyyttään ja helpottaa heidän yhteiskuntaan integroitumistaan tukien osallisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä eri tasoilla.
Projektin lopussa aiemmin jaetut muistot palaavat takaisin yhteisöönsä esityksenä, jolloin tunteet ja merkitykselliset hetket saavat vahvistuksen toisten esittämänä. Esitys toteutetaan arvokkaasti jokaisen kertomia muistoja kunnioittaen.
Elämän Kengät -työskentelyvaiheet
Työskentely jakaantuu kolmeen vaiheeseen:
1)Taidetyöskentelyyn ja muistojen keräämiseen
2) Esityksen valmistamiseen ja
3) Esityskierrokseen hoivalaitoksissa ja esityksiin Pikisaaressa.
Esitysprosessia on avattu ikäihmisten ryhmälle kaksi kertaa demoesityksissä, jolloin he ovat päässeet vaikuttamaan syntyvään lopputulokseen. Elämän Kengät valmistuu lopullisesti touko-kesäkuun 2017 aikana.
Taidetyöskentelyn aikana oululaiset nuoret ovat tuunanneet Tulevaisuuden Kenkiä, vierailleet kenkien kanssa ikäihmisten luona ja tuoneet mukanaan iloa ja tuulahdusta omasta elämästään.
Ikäihmisten ryhmä on kokoontunut yhteiseen Elämän kengät -työskentelyyn kahdeksan kertaa syksyn 2016 aikana. Nuorten ryhmä puolestaan on työskennellyt kenkien parissa kuusi kertaa keväällä 2017. Maaliskuussa 2017 ikäihmisten, nuorten ja työryhmän omista ja kirpputoreilta löytämistä kengistä on toteutettu värikäs kenkänäyttely Tuiran palvelukeskukseen:
“Senioreiden Elämän Kengät ja Leinonpuiston nuorten Tulevaisuuden Kengät YHDESSÄ”
Elämän Kengät -monitaiteinen työryhmä
Elämän Kengissä tarkastellaan ihmisen koko elämänpolkua liikkeen, äänen, puheen ja tanssin keinoin. Työryhmään kuuluvat tanssitaiteilija Henna-Maria Hanhineva, yhteisötaiteen tekijä Merja Männikkö, Annina Rokka, dramaturgia ja Otto Ahlroos, äänimaailma.
Taiteellinen työryhmä toteuttaa ikäihmisiltä kerätyistä muistoista elämänmakuisen ja moniaistisen nykytanssiteoksen, jossa yhdistyvät
kahden eri sukupolven kokemukset: jäljet menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Teoksessa liike, tarinat ja äänimaailma yhdistyvät noin 40 minuuttiseksi kokonaisuuudeksi, jonka visuaalisena elementtinä kengät toimivat. Elämän kengät on helposti kuljetettavissa erilaisiin ympäristöihin.
Elämän Kengät on identiteettityötä, joka koskettaa kaikkia työskentelyssä mukana olevia. Elämän Kengät -teos kertoo, millaisista muistoista ja kokemuksista tämän päivän ikäihmiset ponnistavat. Tämän yhteisöllisen nykytanssiteoksen kautta piirtyy yleisölle esiin näkemys siitä, missä kohtaa suomalaisuuden polkua ollaan menossa.
Elämän Kengät -teoksen ensi-ilta ja esityskierros
Elämän kengät -teos saa ensi-iltansa Tuiran Palvelukeskuksen ikäihmisten ja heidän läheistensä keskellä 27.6.2017. Näin ikäihmisten maailmalle päästämät muistot palaavat omistajiensa luo työryhmän muokkaamana tulkintana.
“… solmii eri tarinoiden langanpäitä toisiinsa niin, että syntyy tarusto, kokemus elämästä, jossa yksityisen ja yhteisen raja rikkoontuu ja jossa myös kaikki katsomossa istuvat pääsevät näyttämölle.”
-Martti Lindqvist
Ensi-illan jälkeen Elämän Kengät -teos lähtee viikolla 26 esityskierrokselle hoivakoteihin eri puolelle Oulua niiden ikäihmisten luo, jotka eivät itse enää muuten pääse kulttuurin äärelle. Kierros mahdollistui Yli-Iihin, Ylikiiminkiin, Kiiminkiin, Oulunsaloon Oulun Päivien tarjoamana kokonaisuutena Suomi 100 -juhlavuonna.
Elämän Kengät -teos on mahdollista nähdä ja kokea Galleria Harmajassa, joka sijaitsee Oulussa Pikisaaren Vanhassa Villatehtaassa, Pikisaarentie 17.
Teosillat ovat lauantaina 5.8 ja sunnuntaina 6.8.2017 klo: 18.00.
Matkaajina Elämänpolulla kulkevat Henna-Maria Hanhineva ja Merja Männikkö.
Lippuja voi varata etukäteen näiden sivujen yhteydenottolomakkeen kautta tai ovelta tuntia ennen esitystä.
Lämpimästi tervetuloa omien kenkämuistojen kanssa Galleria Harmajaan!
Projekti on osa Suomi 100 -ohjelmaa vuonna 2017.
Kalevala Korun Kulttuurisäätiö tukee Elämän Kengät -työryhmän työskentelyä.
Taustaa: Luovuuden Puu -konsepti
Elämän kengät –työskentely pohjautuu Henna Hanhinevan ja Merja Männikön kehittämään Luovuuden Puu –konseptiin, joka sai Audiovisuaalisen kulttuurin kehittämiskeskuksen Creademo-valtionavustuksen vuonna 2012. Konsepti pitää sisällään Muistelupuu -luovat tuokiot, Voimapuu -toiminnalliset työnohjaukset ja Muistojen Päivä -tapahtuman.
Konseptin ytimessä on ajatus: Luovuus on meissä kaikissa.
Yhteistyökumppanit
Oulun Palvelusäätiön Tuiran palvelukeskus
Tiernan koulun Leinonpuiston yksikkö
Oulun Päivät
Galleria Harmaja
Elämän Kengät -työskentelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus, Kalevala Korun Kulttuurisäätiö ja Suomi 100 -aluetuki .
Eipä voisi paremmin alkaa uusi vuosi 2017 ja Elämän Kengät -työskentelyn toinen vaihe kuin kirpputorikäynnillä Raksilassa! Kengät alkoivat kutsua meitä puoleensa oikein urakalla!
Löytyi valkeat saapikkaat, naisellisia, säpäkän näköisiä avokkaita, balleriinoja, kangas- ja aamutossuja, salaperäinen kenkälaatikko jne. Voisiko valkoisia kangastossuja tuunata lisää?
Uhkuimme Hennan kanssa luovuuden kipinöintiä ja löytämisen iloa!
Takana on viime syksy ja lämpöinen työskentely Tuiran palvelukeskuksen ikäihmisten kanssa. Edessä lasten ja nuorten kanssa työskentely. Työryhmäämme kuuluvat tanssitaiteilija Henna Hanhineva, yhteisötaiteilija Merja Männikkö ja dramaturgi Annina Rokka.
Tulevana viikonloppuna alamme työstää keräämäämme materiaalia esitysmuotoon.