Yhteistyö Leinonpuiston väen kanssa alkoi sujua heti ensi tapaamisestamme. Tulevaisuuden Kenkien ”tuunaaminen” sopi heidän iltapäiväänsä kuvataidekerhon yhteyteen torstaisin. Aloitimme yhteistyön istumalla pöydän ääreen ja esittäytymällä toisillemme.
Vein ensimmäiselle kerralle neljät kengät mukanani. Keltaiset tennarit löysivät heti tuunaajansa, samoin valkoiset tyttöjen korkosandaalit. Ne olivat sopivan kokoiset heidän jalkaansakin!
Valkoiset naisten saapikkaat alkoivat kiehtoa ja löytää yhtymäkohtia Suomi 100 -juhlavuoteen. Sinivalkoinen on valttia! Sovittiin, että seuraavalle kerralle saa tuoda myös omia kenkiä.
Tarkoitus on, että kenkien muokkaamisessa käyttäisimme kierrätysmateriaaleja. Henna – Maria toi mukanaan tällaista materiaalia toiselle kerralle. Myös Leinonpuiston väeltä löytyi mukavaa materiaalia työstettäväksi.
Jotakuta kiinnostivat ilmapallot, toista höyhenet ja kimalteet. Tuunaaminen alkoi suunnitelmapiirroksella, jossa määrittyi käytettävä värimaailma jne. Tärkeää on, että jokainen tuunaaja saa itse tehdä juuri sellaiset kengät kuin haluaa. Kuumaliimapyssyn kanssa aikuiset voivat auttaa, mutta muuten ollaan herkällä korvalla kenkien suhteen.
Kolmannella kerralla Tulevaisuuden kengät olivat jo muotoutuneet melkein valmiiksi. Pyöreän pöydän ääressä mietittiin niille nimiä ja mitä niillä voi tehdä. Entiset keltaiset tennarit saivat tekijältään nimeksi ”Koko”. Kokot jalassa voi ”tassutella, mennä nurin päin, levätä ja pötköttää. Kokoja voi soittaa kuin kitaraa ja samalla laulaa.
”Tyttöjen korkosandaalit saivat kummatkin oman nimensä: ”Antti & Maire”. Niillä voi hypätä ilmaan ja kopsutella menemään. Keltaiset balleriinat saivat nimekseen ”Tyttökengät”, joilla voi kovaäänisesti ensin lompsahtaa alas ja sitten jatkaa matkaansa eteenpäin. Siniset tennarit muuttuivat ”Ilmapallokengiksi”, joilla voi lentää!
Siniset tennarit muuttuivat ”Ilmapallokengiksi”, joilla voi lentää!
Valkoiset Suomi 100 -saapikkaat syntyivät ryhmän kesken yhteistyössä. Niihin liittyy ajatus: ”Suomi on vapaa maa.” Samoin keltaisista naisten avokkaista, joiden tuunaamista Henna-Mariakin oli aloittelemassa, alkoi muodostua kauniin punaiset, pehmeät veistoskengät. Niille ei ole vielä annettu nimeä.
Neljännellä kerralla ehdimme myös liikkua yhdessä. Lähdimme suomalaisten ketjutanssien maailmaan, jossa ensin liikuttiin piirissä, tehtiin portti ja porttikäytävä, mentiin tukkiin ja purkauduttiin sieltä pois.
Sen jälkeen alkoi löytyä myös omaa liikettä. Mitä voisinkaan tehdä käsilläni tai jaloillani? Muu ryhmä halusi myös kokeilla toisen liikettä. Ilo ja tyytyväisyys paistoi kasvoiltamme. Tähän palataan uudestaan!
Tällä erää viimeisellä kerralla Leinonpuiston väki lähtee vierailulle Tuiran palvelukeskuksen ikäihmisten luo. Viemme sinne näyttelyyn Tulevaisuuden Kenkiä, jotka asettuvat ikäihmisten kenkien rinnalle. Lisäksi liikumme yhdessä ja nautimme tarjoilusta.
Yhdessä on hyvä olla. Niinhän erään laulun sanatkin alkavat.
Elämän Kengät -työskentelyä Oulun Tiernan koulun Leinonpuiston yksikössä helmi –maaliskuussa 2017
Mukana: viisi Leinonpuiston yksikön 8. – 9. luokan oppilasta, opettaja ja kaksi ohjaajaa
Vastuuohjaaja: Merja, vierailevat ohjaajat Henna-Maria ja Annina