Toisella demokerralla keskityttiin ikävaiheisiin nuoruus ja aikuisuus. Monot, lapikkaat, valkoiset tennarit, miesten mustat kengät ja naisten avokkaat alkoivat keskustella Tuiran palvelukeskuksen asukkaiden kanssa.
Rippikoulu on tytön ja pojan etappi. Ihastusta on ilmassa! Tapahtumat tuntuivat yleisöstä todellisilta. Varsinkin kun siirryttiin nuoruudenaikaisiin tanssimuistoihin.
“Olihan se onni, jos tansseissa hyvä viejä tuli hakemaan!”
“Vanhempi sisaruksista opetti nuoremmilleen tanssiaskeleita.”
“Lauantaitanssit – koko talo tärisi!”
Kutsuimme asukkaita myös yhteiseen tanssiin. Kun musiikki alkoi soida, lähes kaikki olivat lattialla kuin nuoret tytöt ja pojat. Siinä meillä vierähti pari tuntia yhdessä. Ikimuistoisia hetkiä!
Lopuksi saimme kauniin yhteenvedon eräältä asukkaalta:
“Tanssi oli ihmeellistä. Kuin runonlausuntaa. Asia tulee sieltä läpi.
Niin kaunista.”